Viisi viisautta Omia sanoja etsimässä -kirjasta
Kirjallisuusterapiasta on julkaistu suomeksi harmillisen niukasti kirjallisuutta. Keväällä tilanne onneksi koheni hiukan, kun kahdesta alan perusteoksesta ilmestyi uudistettu laitos.
Poimin tähän postaukseeni viisi tärkeää tärppiä Silja Mäen ja Terhikki Linnainmaan toimittamasta Omia sanoja etsimässä. Johdatus vuorovaikutteiseen kirjallisuusterapiaan -teoksesta (Basam Books 2022).
Omia sanoja etsimässä esittelee kirjallisuusterapiaa yleisesti ja kertoo, miten menetelmää voidaan soveltaa erilaisiin tarkoituksiin ja eri-ikäisten kohderyhmien kanssa. Lisäksi kirjassa valotetaan päiväkirjan kirjoittamisen terapeuttisia hyötyjä ja unimaailman mahdollisuuksia sekä ryhmissä käytettävän aineiston valinnan periaatteita. Kirja on suunnattu paitsi kirjallisuusterapia-alan toimijoille myös ihan kaikille kirjallisuusterapiasta kiinnostuneille.
Tässä minun viisi poimintaani kirjasta:
1. Kirjallisuusterapia tähtää muutokseen
Tavoitteena ei ole tekstin tai muun materiaalin sisällön analyysi vaan tekstin tunnelman ja teemojen tarkastelu. Tarkoitus on auttaa osallistujaa tiedostamaan omia tunteitaan ja vaikuttimiaan. (s. 15, Terhikki Linnainmaa & Silja Mäki)
Kirjallisuusterapiassa pyritään aina jonkinlaiseen muutokseen tai vähintäänkin muutosprosessin käynnistämiseen. Se voi liittyä esimerkiksi itsetuntemuksen lisäämiseen ja itsetunnon vahvistamiseen, ristiriitaisten tunteiden tutkimiseen ja kipeiden asioiden käsittelyyn, omaan itseen ja omiin käyttäytymis- ja ajattelumalleihin tutustumiseen tai kokemusten jäsentämiseen.
Omissa ryhmissäni sukelletaan usein muistoihin ja henkilöhistoriaan ja tarkastellaan mennyttä elämää, kokemuksia, kohokohtia, elämäntarinan pää- ja sivuhenkilöitä, miljöitä ja teemoja ja esimerkiksi elämän aikana omaksuttuja rooleja. Näin opimme ymmärtämään itseämme ja läheisiämme aiempaa paremmin.
Lisätietoja kirjallisuusterapian tavoitteista löydät täältä.
2. Sanat auttavat elämässä eteenpäin
Kirjallisuusterapian tavoitteena on auttaa vuorovaikutuksen syntymistä, auttaa puhumaan vaikeista ja kielletyistäkin asioista. – – Omat ongelmat tulevat helpommin lähestyttäviksi, kun aluksi keskustellaan luetun tai kirjoitetun tekstin välityksellä. (s. 81, Jaana Huldén)
Kirjallisuusterapiassa ajatellaan, että teksteistä voi tunnistaa asioita ja tunteita, jotka ovat olleet piilossa tai joille ei ole aiemmin löytynyt sanoja. Ryhmässä näille tunteille ja niiden juurisyille etsitään sanat, jotta niitä voidaan kuvailla ja käsitellä ja työstää eteenpäin kohti toivottua muutosta.
Kirjoittamalla voi ulkoistaa ikävät muistot ja voimakkaita tunteita herättävät asiat itsestään ja purkaa ne paperille. Sillä tavalla niihin voi saada etäisyyttä ja niitä voi tarkastella ikään kuin ulkopuolelta. Tämä helpottaa esimerkiksi erilaisten pelkojen ja ahdistusten käsittelyä.
3. Kiertotietä pääsee joskus paremmin perille
Kirjallisuusterapiassa on olennaista tekstien mahdollistama etäisyys: kipeitä asioita voidaan lähestyä kiertoteitse. (s. 83, Jaana Huldén)
Kirjallisuusterapiaryhmässä luetaan, kirjoitetaan ja keskustellaan ohjatusti. Keskustelun ja kirjoittamisen virikkeenä käytetään monenlaisia tekstejä, kuten runoja, novelleja ja romaanikatkelmia, lehtitekstejä ja laulunsanoja, mutta myös valokuvia, postikortteja, videoita, elokuvia ja erilaisia esineitä. Ajatuksena on, että omia ongelmia ja tunteita on helpompi lähestyä kirjoitettujen tekstien välityksellä kuin suoraan.
Käytettävä aineisto voi auttaa osallistujia tulkitsemaan elämäänsä uudesta näkökulmasta tai vahvistaa heidän nykyisiä tapojaan ajatella, tuntea ja toimia. Jokainen osallistuja tulkitsee aineistoa omasta näkökulmastaan, omien kokemustensa pohjalta ja antaa sille oman, henkilökohtaisen merkityksensä.
4. Ryhmä luo turvaa
Yksinäisyyden tai ahdistuksen kokemukseen liittyy usein tunne, ettei kukaan muu koe vastaavaa. Ryhmä tuo lohtua ja yhteisöllisyyden tunnetta. Ryhmä voi toimia myös korjaavana kokemuksena esimerkiksi paikatessaan perheen vääristyneitä ihmissuhteita. (s. 93–94, Jaana Huldén)
Kirjallisuusterapian menetelmiä käytetään useimmiten ryhmäkontekstissa. Yksin lukeminen tai kirjoittaminenkin voi olla terapeuttista, mutta kirjallisuusterapiaan liittyy aina myös lukemisen ja kirjoittamisen synnyttämien tunteiden ja ajatusten käsittely keskustelemalla. Vuorovaikutus tarjoaa mahdollisuuden peilata omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia toisten vastaaviin, mikä voi synnyttää uusia oivalluksia ja näköaloja esimerkiksi muutoksen mahdollisuuteen. Ryhmässä on myös mahdollista kokea, että omat ikävät, surulliset ja syyllisyyttä tai häpeääkin herättävät tunteet ovat luvallisia ja hyväksyttyjä.
Omissa ryhmissäni kaikki osallistujat sitoutuvat ensimmäisellä kerralla noudattamaan yhteisiä periaatteita, joita ovat muun muassa keskinäinen kunnioitus, hienotunteisuus, luottamuksellisuus, rakentava vuorovaikutus ja hyväksyntä. Lisätietoja löydät täältä.
5. Tunteita ei kannata säilöä
Traumaterapeutit ovat sanoneet, että aivot ovat kuin pakastin, johon säilötään asioita odottamaan käsittelyä. – – Monet asiantuntijat ovat arvelleet, että mielenterveysongelmissa on paljolti kyse käsittelemättä jääneistä traumoista. (s. 114, Terhikki Linnainmaa & Jaana Huldén)
Kielen ja kirjoittamisen avulla voi löytää vastauksia oman minuuden kannalta keskeisiin kysymyksiin: Kuka minä olen? Mistä minä tulen? Mitä minä toivon tai tarvitsen elämältä? Mikä elämässäni on tärkeää? Mikä on minun elämäntarinani? Kirjoittaessa saattaa myös ihan vahingossa tajuta itsestään uusia asioita, huomata yhteyksiä asioiden välillä ja tunnistaa asioita, jotka ovat aiemmin piileskelleet vain tiedostamattoman mielen puolella. Joskus, ehkä useinkin, ne voivat olla vaikeita, kipeitä asioita, mutta kun ne tunnistaa ja niitä alkaa hiljalleen käsitellä, kipu voi hiljalleen alkaa hälvetä ja mielen kuorma keventyä.
Yhdysvalloissa psykologi James W. Pennebaker on työryhmineen tutkinut, miten traumaattisista, stressaavista tai emotionaalisesti järkyttävistä elämänkokemuksista kirjoittaminen vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, ja tulokset ovat olleet hyvin rohkaisevia. Pennebakerin mukaan ahdistavat muistot sinänsä eivät ole ongelma, vaan vaikeuksia tuottavan nimenomaan käsittelemättä jääneet tunteet. Jo lyhytkestoinenkin kirjoittaminen voi kuitenkin vaikuttaa terveyteen suotuisasti ja esimerkiksi vähentää tarvetta turvautua lääkärin apuun.